Tämä laite liitetään kameran objektiin päähän. Sen jälkeen se toimii kuten periskooppi eli kuva tuleekin kamerasta 90 astetta sivulta. Tällainen voisi tulla tarpeeseen, kun vaikkapa liikkuu ulkomailla, eikä aina jaksa kysellä, saako kuvata. Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että tällaisen käyttämisessä ei ole mitään asennetta. Senkus kaivaa kameran ja kuvaa mitä tai ketä haluaa kyselemättä. Hintaa tällä on $39.95. Taitaa sopia ainoastaan Fujiin, mutta idea on toki helposti sovellettavissa.
senku kuvaa kyselemättä
Mul kävi niin kerran ku kuvasin yhtä rakennusta ulkomail, si siihen kuvaan tuli pari henkilöö… sen jälkeen ne huus et otiks sä meist kuvan… ja si mä sanoin eiku tost rakennuksest. si ne halus nähä et tuliks siit kuva ja no… olihan se siin kuvas… si mä poistin sen ku ne välttämättä halus. halus viel senki jälkeen kattoo kaikki kuvat läpi et onks se siel. Kyllästy si vähä aja pääst ku kuvii oli useimpia satoja
si ne uhkas pöllii sen kameran jos viel nappaan kuvan xD
eli kaikki ei oo niin suvaitsevaisia
Joo, noinhan se on useinkin, kuten “axeliini” tuossa kertoo. Ei tosiaankaan onnistu läheskään kaikkialla tuo “Senkus kaivaa kameran ja kuvaa mitä tai ketä haluaa kyselemättä.”
Itse matkustelin aiemmin jonkin verran ja mulla oli mukana aina kaksi kameraa, iso järjestelmärunko ja siihen pari putkea sekä niihin aikoihin uskomattoman pieni, n. röökiaskin kokoinen mutta laadukas Minox. Iso järkkäri sitten roikkui pitkän putken kanssa kaulasta, josta kaikki “uhrit” sen kyllä heti huomasivat. Kämmeneen piilotettuna oli Minox, jolla mä sitten napsin kuvia kaikessa rauhassa, kun jengi ei tajunnut, että jollakin voisi olla kaksi kameraa.
Kerran taas yksi kyläpäällikkö Balilla halusi otettavan enemmän kuvia, kuin mitä filmiä riitti. Silloin piti vaan sihtailla vähän sinnepäin ja laukoa tyhjää kameraa. Mekaaninen suljin kilahteli niin, että kingi oli tyytyväinen.
Japanissa ei viiteen viikkoon ollut mitään ongelmaa mennä vaikkapa metrin päähän ja ruveta ottamaan lähikuvia. Tosin eivät aina näyttäneet olvan kovin tyytyväisiä asiasta, mutta eivät uskaltaneet mitään sanoakaan. Jotkut ystävälliset ihmiset jopa halusivat ruveta puhumaan kun niistä oli ensin kuvia ottanut.
Ja mikähän se artikkelin mukainen “asenne” on? Kusipään asenne – vain moukka ei kunnioita toisen yksityisyyttä.
Tarkoitin lähinnä jonkinlaista rajojenrikkomisasennetta. Onko siinä paljon eroa loppujen lopuksi, tuijottaako jotain ihmistä vai nappaako valokuvan?
On siinä mielestäni selkeä ero, erityisesti nykyään internetin aikakaudella. Kuvat ihmisistä saatetaan esittää missä hyvänsä yhteydessä ilman henkilön hyväksyntää.
Muistuu mieleen jokin dokumentti aikojen takaa. Siinä kerrottiin kuinka jokin turisti oli mennyt innoissaan kuvaamaan Trafalgar Squarella ollutta punkkaria – räiskyvä hahmo tuollainen kun on. Punkkari oli vastannut hakkaamalla kuvaajan huonoon kuntoon. Vaikka arvoni eivät hyväksy väkivaltaa, ymmärrän punkkarin kiihkeyden täysin.
Ihmisen yksityisyys on yksinkertaisesti vain ja ainoastaan hänen itsensä määriteltävissä. Joitakin esteitä asettaa nykyaikaisen “kehittyneen” yhteiskunnan tuomat käytännön rajoitteet, mutta yksityishenkilö ei saa ikinä ruveta määrittelemään toisen henkilön yksityisyyttä. Ihmisen kuvaaminen luvatta on juuri tätä.
Monin paikoin on kuvatuksi tuleminen vieläkin jonkinlainen tabu tai vastaavaa. Jotkut kansat/heimot tms. saattavat tosissaan uskoa, että kuvatessa esim. heidän “sielunsa” (tai mikä lie “ka”) siirtyy kuvaan ja itse tyyppi jää siten varmaankin tuuliajolle. Jos heistä sitten salaa ottaa kuvan, niin ei se mitään ole ainakaan toistaiseksi haitannut. Mutta mikäli he sen huomaavat, niin varmaan alkaa heillä mielikuvitus laukata. En kyllä ehdoin tahdoin halua heille mitään sielunhätää aiheuttaa.
Joissain paikoissakin on kuvaaminen kielletty, milloin mistäkin syystä. Esim. monet temppelit ja muut uskonnonharjoituspaikat ovat kuvauskieltoaluetta, samoin monissa maissa mm. raja-asemat, satamat, lentokentät ja tietenkin sotilaat ja muu sotajuttu.
Muistuu mieleen, kun oltiin uimassa jollain kuvankauniilla bamburannalla, kimmakaveri yläosattomissa. Ketään siellä ei ollut, eikä missään ollut mitään rakennelmia tms. Jostain kuitenkin pulpahti vanha nainen, joka hyvin ystävällisesti pyysi pukeutumaan asianmukaisesti, koska olimme pyhällä paikalla! Kielivaikeuksien vuoksi jäi mysteeriksi, mikä pyhyys siellä vallitsi, mutta jotenkin se liittyi mereen.
On se kuvaaminen tietysti ristiriitaista tuollaisissa em. tilaisuuksissa. Asetelma muuttuu tosin täysin, jos esittelee itsensä ammattivalokuvaajana. Ja miettikääpä lehtikuvaajia. Heiltä harva edes uskaltaa kysyä mitään. Tittelin taakse kätkeytyy mielenkiintoinen määrä oikeuksia. Kokeilkaapa! Tehkää feikkipressikortti ja katsokaa, kuinka ihmiset suhtautuvat teihin.