Johan innostuin, kun näin tuossa nimessä luvun 120. Ensin ajattelin, että voiko joku vielä valmistaa vanhoja kunnon rullafilmikameroita uusiin tarkoituksiin. Ja niinhän se on! Kiinalainen 120 Tri-lens Stereo Camera todellakin kuvaa rullafilmille. Sitten heräsi kysymys, kuinka filmin kahdesta kuvasta tehdään kolmiulotteinen versio. Oli miten oli. Tällaisen kun hankkisi, niin voisi päteä.
Ymmärtääkseni ylin linssi on etsintä varten. Ja kuten kuvasta näkyy, sitä ruuvaamalla ja tarkentamalla, pyörivät toisetkin linssit keskellä olevan rattaan välityksellä. Kamerassa on perinteiset aukot ja valotusajat ja manuaalitarkennus. Kuvat tallentuvat 120:lle 58mm x 56mm stereo -kuvina. Yhdelle rullalle saa kuusi kuvaparia. Sivun mukaan ensimmäinen kiinalainen stereokamera.
Lähde: www.3dworld.cn
(14 arviota, keskiarvo: 3.86/5)
Sit ei tarvita kuin wanha ViewMaster kuvien katseluun. Ja joku tapa saada ne kuvat ViewMaster -kiekoile.
Eihän tuossa sinänsä muuta kuin vain jollain tavalla tatsoo yhkä kuvaa yhdellä silmällä ja toista toisella. Onnistuu esim. kahden lyhyen putken avulla.
Kaksi diaprojektoria, molempiin polarisoivat suodattimet ja sitten polarisoivat lasit päähän niin, että vasemmalla silmällä näkee vasemman dian ja oikealla oikean. Todella hienon näkösiä kun pääsee ihan itse livenä katselemaan
Varsinkin makrokuvat on hätkähdyttäviä
“Kaksi diaprojektoria, molempiin polarisoivat suodattimet ja sitten polarisoivat lasit päähän niin, että vasemmalla silmällä näkee vasemman dian ja oikealla oikean. Todella hienon näkösiä kun pääsee ihan itse livenä katselemaan Varsinkin makrokuvat on hätkähdyttäviä”
olen kerran ollut elokuvissa jossa oli käytetty tuota polarisaatio tekniikkaa ja se oli aika hämmästyttävän tuntuista
taisi olla IMAX teatteri.
Ei mikään taskukamera, tuo.
Ja mitenhän noita sitten ostetaan ja paljonkohan mokoma maksaa?
Ovat muuten nuo polarisaatioon perustuvat leffat hienoja, voi sieltä kankaalta tulla ihan silmän eteen joku örkki.