Kristi Morgansen toimii professoriassistenttina Washingtonin yliopistossa Seattlessa. Viimeisen viiden vuoden ajan hän on kehitellyt robottikaloja, nimeltään Robofish. Tällä hetkellä valmiina on kolme kappaletta ja niiden toimintaa testataan ja kehitetään suuressa vesialtaassa. Tarkoituksena on kehittää itsenäisiä robotteja, jotka suorittavat tehtäviä ja kommunikoivat keskenään. Ne nousevat pintaan ainoastaan lähettäessään dataa. Nämä kalat muistuttavat rakenteeltaan oikeita kaloja pyrstöineen ja evineen. Näin liikkuminen on tehokkaampaa ja laitteet eivät herätä kummastusta oikeiden kalojen parissa.
Jatkossa on tarkoitus lähettää vaikkapa joukko näitä itsenäisiä robotteja tarkkailemaan suuria kalaparvia tai saastemassoja merellä. Robofish-kalat voivat mennä sellaisiin paikkoihin, joita muuten olisi vaikea tutkia, kuten monimutkaisiin vedenalaisiin luolastoihin tai jäätikön alle. Tehtävän päätyttyä robotit nousevat pintaan ja välittävät kerätyn datan satelliitin kautta tutkijoille.
Mallia robokalojen toimintaan on haettu kalaparvien toiminnasta. On havaittu, että jos alle kolmasosa kalaparvesta löytää ruoka-apajan, koko parvi suunnistaa paikalle. Myös parven sulavaa liikkumista tutkitaan ja yritetään jäljitellä robottikalaparvissa. Tiedon välitykessä veden alla robottien välillä on vielä ongelmia. Seuraava askel alkukesästä on laittaa robokalat seuraamaan radio-ohjattavaa haita.
Lähde: uwnews.org
“Nämä kalat muistuttavat rakenteeltaan oikeita kaloja pyrstöineen ja evineen.”
Taisin rakentaa jotain ton näköstä kolmannen luokan puutyöntunnilla
No, yksinkertainen toimii parhaiten, vai miten se meni.
Mitenkähän estetään ettei isommat kalat syö noita?
Niihin asennetaan tietenkin pienet torpedot isompia kaloja varten.
joku japsi kehitti samanlaisia briteissä jokin aika sitten, oli tv:ssä.
kohta on radio-ohjattava onkimato, joka ohjataan suoraan kalan suuhun.
Muut kalat sylkii noiden päälle!