Venäjän ja entisen Neuvostoliiton MIG-hävittäjät ovat aina herättäneet länsimaissa uteliaisuutta ja spekulaatioita. Erinäisistä syistä johtuen ei ennen vanhaan tieto liikkunut idän ja lännen välillä yhtä avoimesti, kuin nykyään ja hyvänä osoituksena koneiden salaperäisyydestä voidaan pitää vuonna 1982 ilmestynyttä Firefox-elokuvaa, jossa Clint Eastwood lähetetään Neuvostoliitton varastamaan huipputeknistä hävittäjää, jota ohjaillaan osin ajatuksen voimalla.
Aikomukseni on muutaman seuraavan artikkelin aikana hieman valoittaa näiden koneiden historiaa arvon lukijoille. Kaikki alkoi marraskuussa 1939, jolloin perustettiin MiG (Mikojan-Gurevitšin lentokonesuunnittelutoimisto ja tehdas ven. Микоян и Гуревич, МиГ), joka on vuosien saatossa suunnitellut pääasiallisesti hyökkäys- ja torjuntahävittäjiä Neuvostoliitolle ja myöhemmin Venäjälle. Suunnittelutoimiston perustivat herrat nimeltään Artem Mikojan ja Mihail Gurevitš ja alkuvuosina heillä oli merkittävä rooli Mig-hävittäjien luomisessa.
Ensimmäinen projekti, MIG-1 hävittäjä saatiin palveluskäyttöön 1940, mutta se osoittautui altavastaajaksi joka suhteessa verrattuna Saksalaisiin hävittäjiin. Jo saman vuoden joulukuussa ensimmäinen MIG-3 hävittäjä rullasi ulos tehtaalta ja saksalaisten Euroopan kiertueen loppuhuipennuksen, Operaatio Barbarossan alkaessa koneita oli valmistettu 1200 kpl.
Kuvassa luonnos MIG-3 hävittäjästä.
MIG-3 hävittäjä ei ollut valmistajien toivoma menestys ja pian koneen rooli siirtyikin ilmataistelutoiminnasta maahyökkäyskoneeksi, mutta kuten arvata saattaa, ei hävittäjäksi suunniteltu kone soveltunut maataisteluun. Konemallin lopullinen kuolinisku oli sen Mikulin AM-35 moottorien tuotannon lopettaminen, koska Neuvostoliiton uusi maataistelukone, Iljušin Il-2 Šturmovik tarvitsi kaiken moottoritehtaan tuotantokapasiteetin AM-38 moottoreita varten.
Suunnittelutoimisto kehitteli sodan aikana MIG-3:n jälkeen useita MIG-prototyyppejä kuten mm. MIG-7:n, joka oli suunniteltu torjumaan korkealla lentäviä pommikonelaivueita. Neuvostojohto ei kuitenkaan nähnyt tarvetta kyseisen kaltaiselle potkuriturbiinikoneelle ja konemalli jäi prototyyppiasteelle.
Yllä olevassa kuvassa esiintyvä MIg-9 ”Fargo” oli suunnittelutoimiston ensimmäinen suihkumoottorihävittäjä vuodelta 1946, joka allekirjoittaneen mielestä muistuttaa aika paljon sikaa. Se perustui vahvasti Saksalaisten toisen maailmansodan aikaisiin suunnitelmiin ja mm. moottoritekniikka oli suora kopio BMW 003-moottorista, jota käytti toinen saksalaisten sodassa palveluskäyttöön päässyt suihkuhävittäjä He162.
Vuonna 1949 palvelukseen astui MIG-15 ”Fagot”, joka oli ensimmäinen nuolisiipinen neuvostohävittäjä. Yhdysvaltalaisten uudet hävittäjät olivat tuolloin vielä suorasiipisiä ja tämä antoi Fagotille etulyöntiaseman ohjattavuudessa ja amerikkalaiset F-86 Sabre-lentäjät pitivät sitä pelottavan vastustajana Korean sodassa.
Kas näin olemme historioinnissa päässeet potkurikoneista suihkumoottori aikakauden alkuun ja tähän on hyvä pitää pieni hengähdystauko. Jos ette ihan täysin turhana pidä aihetta, niin seuraavassa osassa esittelen kylmän sodan kilpavarusteluvuosien MIG-tehtaan tuotteita 1950-luvulta aina 1980-luvulle.
Lähteet: www.warbirdsresourcegroup.org, militaryphotos.net, wikipedia.org
