gepardi_robotti

Sen lisäksi, että tähän mennessä kehitettyjen robottien luova ongelmanratkaisukyky on melkoisen alkeellinen, ovat robotit tavallisesti myös onnettoman kömpelöitä. Vaikka robotin alle sijoitetut renkaat saattavatkin toimia urbaanissa ympäristössä kelvollisesti, niin vapaassa maastossa liikuttaessa on rullaava robotti renkainensa pian pinteessä.

Jos pyörien varassa kulkevat konemielet ovat maastossa kömpelöitä, niin luonnollinen kohde hakea inspiraatiota vapaassa maastossa kulkemaan suunniteltuja robotteja varten on tietenkin  luonto. Tällä hetkellä MIT:ssa (Massachusett Institute of Technology)  professorina työskentelevä Sangbae Kim pyrkii työssään ymmärtämään juuri sen, kuinka robottien suunnittelussa voitaisiin ottaa oppia eläinmaailmasta, jossa evoluutio on miljoonien vuosien kuluessa muovannut eläimistä useiden eri ääriolosuhteiden eksperttejä.

Aiemmin Sangbae Kim on tiiminsä kanssa suunnitellut Gekkoliskosta mallia ottavan Stickybot -seinäkiipeilijärobotin, sekä torakoilta mallia ottavan iSprawl pikkurobotin. Seuraavaksi haasteekseen tutkija on valinnut gepardin liikettä jäljittelevän, vapaassa maastossa jopa 110 kilometrin tuntinopeuteen kykenevän, nelijalkaisen juoksijarobotin.

Seuraavan 18 kuukauden avulla tutkijaryhmä pyrkii toteuttamaan prototyypin huippunopeasta robotista, jonka runko tulee perustumaan hiilikuituvaahto-komposiittiin. Suurimmaksi ongelmaksi rakenteen kestävyyden sijasta tutkijat ennakoivat kuitenkin riittävän tehokkaan voimanlähteen löytämisen, joka pystyisi kiihdyttämään robotin tavoiteltuun vauhtiin nopeasti.  Aito gepardi kun saavuttaa satasen tuntinopeuden jo muutamassa sekunnissa.

Mikäli nelijalkainen robotiikka kiinnostaa, niin kannattaa myös lukea Hilavitkuttimessa aikaisemmin julkaistut artikkelit vaikeisiin maastoihin suunnitellusta Big Dog -robottimuulista täältä ja täältä

Lähde: wired.com

Edellinen artikkeliMIG-hävittäjien historiaa osa 4
Seuraava artikkeliParanneltua todellisuutta puhelimella