Moottoripyöriä on pääasiassa neljää eri tyyppiä: enduro, kyykkypyörä, custom ja matkapyörä. Näin tietää kertoa autokoulusta saamani Autokoulun moottoripyöräkirja. Alakategorioita voisi tietysti jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kuten missä tahansa pitkään kehitetyssä ja käytössä olleessa teknisessä laitteessa. Tietoja eri pyörämalleista löytyy vaikkapa täältä: www.motot.net.

KUVAT: NELJÄ ERI PYÖRÄTYYPPIÄ

Periaatteessa näistä sitten voi valita, mikä sopii itselle. Päätettyäni alkaa pyöräilemään ympäristö on herännyt aivan uuteen kukoistukseen kertoessaan neuvoja moottoripyöräilystä. Ei sillä, olen itsekin puhunut paljon asiasta. Kun kerran on ollut innostunut. Innostuminen saa tietysti ihmiset ympärillä innostumaan myös, olenhan kuitenkin ulospäin suuntautunut persoona.

Ensimmäiset neuvot tietysti olivat, että millainen pyörä kannattaa hankkia. Tietenkin jokainen suosittelee hankkimaan sellaisen pyörän, jonka itse haluaa, tiedostaen tai tiedostamatta. Itse luotan siinä määrin kohtaloon, että tiedän että se oma pyörä tulee eteen sitten kun aika on oikea. Ja alusta asti tiesin, että se oma on kustomi. Ja sopiva tuli eteen kun aika oli oikea!

Samalla kun sain runsaasti neuvoja pyörän hankintaan, tuli ilmi että lähes jokainen ihminen tietää kaverin, serkun, enon, kämppiksen tai isoisän appiukon, joka on kaatunut pyörällä pahasti. Toisilta on kuoriutunut iho käsistä, eräät ovat kuolleet, ja myös luita on murtunut. Tarinat ovat aina hauskoja, mutta tiettyyn kategoriaan keskittyminen johtaa helposti siihen, että on piristävää kuulla myös muunlaisia kokemuksia.

Todellisesta elämästä olen kuullut tutuilta, jotka ovat harrastaneet ajelua. Heidän tarinoissaan on myös iloisia hetkiä ja onnistumisia. Ja neuvoja, että tee miltä itse tuntuu parhaalta. Netissä www.moottoripyora.org -sivusto tarjoaa hyvän keskustelufoorumin. Sieltä on kanssa löytynyt hyviä vinkkejä mitkä pyörämerkit ja -mallit ovat hyviksi havaittuja. Sieltä löytyi myös ketjuja joissa mm. arvioitiin huoltoliikkeet sekä talvisäilytyspaikat. Merkkihuolto ei mitä ilmeisimmin ole aina paras valinta. Luin esim. tarinan, jossa huollon jälkeen moottoriöljyn vaihdossa pohjan ruuvia ei oltu kiristetty ja öljyt valahti maantielle ajossa. Lisäksi luin Tekniikan maailman vertailusta, jossa oltiin todettu, että kolmessa merkkihuollossa käytetty pyörä ei olisi ollut enää katsastuskelpoinen. Kalliilla ei saa parasta.

KUVA MOOTTORIPYORA.ORG

Turvallisuudesta opetettiin autokoulussa varsin paljon sekä teoriatunneilla että käytännössä. Yleisin syy onnettomuuksiin on liian suuri tilannenopeus. Sama on myös autolla. Jos on liikaa lasissa, niin ei ehdi ennakoida. Ja kun ei ehdi ennakoida, ei ehdi reagoida. Ja ikävä kyllä, moottoripyörällä jää auton kanssa taistellessa toiseksi. Ajaessa on huomannut, että jotkut autot tykkäävät ajaa ihan persuuksissa kiinni. Silloin ei tee mieli tehdä äkkijarrutuksia, joten nopeuden pitää mielellään esimerkiksi Lauttasaareen suojatiealueelle sellaisena, että jalankulkijat eivät pääse yllättämään. Tämä tietenkin johtaa siihen, että takana oleva autoilija hermostuu ja mielellään ohittaa heti kun jostain mahtuu. Tämän välttämiseksi pitää siis ajaa mahdollisimman keskellä tietä. Mikä tuntuu ärsyttävän takaa tulevaa vieläkin lisää. Sellainen soppa. Prätkän puskurissa on helppo olla kiinni, kun näkee myös mitä pyörän edessä tapahtuu. Tuskin kukaan ajaa pakettiauton puskurissa kiinni taajamassa! Erilaisiin ajotyyleihin voi tutustua vaikkapa täällä: www.teidentollot.fi. Melko hyvää tilitystä!

KUVA: AJOTILANNE AUTO PERÄSSÄ

Syksyllä ei tietenkään voi ajaa! Voipas. Näin neuvoi työkaverini. Hän ajoi joka vuosi hyvän verran marraskuun puolelle. Mutta monen mielestä syyskuussa on jo kylmä ajaa. Sitten on kylmä ajaa lokakuussakin ja marraskuussa vasta kylmä onkin ajaa! Ainakin jos on neuvoihin uskomista! Ei siinä mitään. Hankin silkki-villa-kerraston ja harrastan kerrospukeutumista. Viimeksi meni ihan hyvin pari tuntia motarilla, kehällä ja taajamissa. Ainoastaan sormia hieman paleli. Mutta ei pahasti. Käytössä on alla sormikkaat ja päällä paksut fleece-nahkahanskat. Ensi kevääksi hankin tietenkin kahvanlämmittimet. Jalatkaan eivät palele kun laittaa buutseihin villasukat. Luonnonmateriaalit ovat lämpimiä. Toiset tykkää goretexistä, itse suosin paksua nahkaa. Jos tulee sade, sitä varten on sadetakki, -housut ja -hanskat. Avokypärällä on pärjännyt varsin hyvin. Visiiri on leukaan saakka ja villakaulaliina on lämmin.

Viikonloppuna suuntaan Tampereelle taidenäyttelyn avajaisiin. Motarilla on hieman tylsä ajaa, mutta siinä voi pysähtyä pari kertaa kahvilla jos tylsistyttää. Prätkäillessä ei ole vielä ollut kertaakaan kiire. Siinä on ehkä iso osa sitä viehätystä. Ja minne vaan voi ajaa. Kukaan ei kysele tai ole neuvomassa. Puhelimeenkaan ei voi vastata! Ja takapenkille voi vielä ottaa kaverin kyytiin. Silloin jos miettii että paljonkohan kello on, niin pitää muistaa Easy Ridersin alkukohtaus ja kelata koko juttu uudestaan.

Elokuvalla on muuten mielenkiintoinen historia. Aikanaan kukaan ei uskonut että se valmistuisi tai että siitä tulisi mitään. Mutta siitähän tuli klassikko! Ehkä yksi parhaista jutuista koko leffassa on se, jossa Jack Nicholson avaa ajatusta vapaudesta. USAssa ihmiset puhuvat aina paljon vapaudesta ja siitä että on vapaa maa. Mutta kun he näkevät todellisen vapauden, sitä pelätään ja siihen suhtaudutaan vihamielisesti. Katsokaahan leffa jos ette ole nähneet.

Yhteenvetona: Jos pelkäisi kaikkia asioita, joilla aloittelevaa pyöräilijää yritetään pelotella, olisi kyllä niin pelokas, että ei uskaltaisi edes kotoa lähteä. Tiedän, tiedän. Tarkoitus on tietenkin osoittaa että minä olen tärkeä. Mutta ei siitä tarvitse jatkuvasti muistuttaa, sillä tiedän sen itse varsin hyvin.

Ja sitten kertokaahan omia kokemuksia! Miten ympäristö suhtautuu, mitä tiellä on tapahtunu?

Edellinen artikkeliZombinpääsuihkulähde on halloweenkoristeiden aatelia
Seuraava artikkeliArvostelu: Forza Motorsport 3