Nintendo järjesti osana Wii Fit Plus-pelin ja uuden tasapainolaudan lanseerauskampanjaa peli-illan perheille taannoin tiedekeskus Heurekassa. Sinänsä luonnollinen valinta, sillä Heurekassa on parhaillaan käynnissä liikkumaan pelaamisen ja leikkimisen kautta innostava Liiku ja Pelaa! -näyttely. Nintendo luonnollisesti sponsoroi näyttelyä myös.
Joka tapauksessa, minäkin päätin lähteä testaamaan Isä & Poika -duolla mitä Nintendolla oli tarjottavanaan. Tulisipa kerrankin pelattua oikein kunnolla jälkikasvun kanssa, kun muuten se Wii enemmän kerää pölyä kotinurkissa.
Heurekan aulatila oli täynnänsä kuin pelimessuilla kuunaan Wii-konsoleita, pelialustoja ja tietenkin pelejä. Ja tietenkin kärsimättömiä lapsia jonoiksi asti.
Tänään perjantaina (30.10) kauppoihin tullut Wii Fit Plus on Suomessa yli tuplaplatinaa eli yli 50 000 kappaletta myyneen ja puolitoista vuotta markkinoilla olleen Wii Fit-pelikokoelman seuraaja. Alkuperäisiä 40 kunto-ohjelmaa on täydennetty 20 uudella harjoitteella. Mukana sekä uusia tasapaino- ja kisailupelejä ja uusia jooga/lihaskuntoharjoitetta.
Yritimme pojan kanssa kuitenkin uppoutua Fit-maailmaan ensin vanhan version avulla. Ja ikäänkuin itseämme kiduttaaksemme päätimme kalibroida pelialustan pojalle sopivaksi. Eli suomeksi sanottuna jostain kumman syystä käyttöliittymän ohjeistus tuntui perin vaikeaselkoiselta. Kalibrointi osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi – kärsimätön viikari, joka ei muutenkaan pysy sekuntia kauempaa paikallaan, hälinä ja pölinä yhdistettynä vielä kärsimättömämpään isään kulminoitui kehäpäätelmänavigoinniksi valikkojen ristitulessa. Aaaargghh.
Lopulta kuusivuotias olikin sitten profiloitu yksijalkaiseksi satakiloiseksi kuntoilijaksi. Se siitä, ajattelin viiden minuutin taistelun jälkeen. Kateellisena katsoimme muiden lasten pomppimista. Eihän tämän nyt näin vaikeaa pitänyt olla.
Siirryimme seuraavaksi Wii Fit Plus-masiinoiden ääreen. Onneksemme Nintendo-paitaiset avustajat säätivät kaiken valmiiksi. Tarkkailuasemista homma ei vaikuttanutkaan kovina vaikealta.
Wii Fit Plus- peleistä nuorempaa pirtaa innosti aivan mahdottomasti rullalautailu Skateboard Arena-pelissä. Tässä tietenkin kotona skeittilaudan kanssa kompuroinnista oli huomattavaa etua, sillä mekaniikka oli tuttua vaikka yhden jalan pitäminen tasapainolaudalla ja toisella lattiaa pyyhkimnen tuntui aluksi erittäin mielenkiintoiselta ajatukselta.
“Hi-hii, ha-haa, tää on kivaa”, olivat suurinpiirtein analyyttisimmät vastaukset, jotka sain punanaamaisen ja puuskuttavan pojan suusta puserrettua tiukkoihin kysymyksiini kuten “Onko pelikokemus todentuntuinen?”, “Huomaatko jotain motorisia haasteita hahmottaessasi pelilaudan, kehon, näytön ja liikkeen välisiä suhteita?”
Obstacle Course oli suorastaan nerokas valtavine mustine murskauspalloineen, jotka viuhuivat vaarallisen oloisesti sivulta toisella taivaissa leijailevan esteradan päällä. Sinänsä hieman kosminen konsepti, mutta tuttua Mario Bros -pelien syövereihin uppoutuneen pojan ajatusmaailmassa. Tyhjyyteen tippuminen tuntui pallon kutittelemana luonnolliselta vaihtoehdolta.
Island Cycling-pyöräilypeli oli kokeilluista peleistä fyysisesti raskain, sillä parinkymmenen tarkastuspisteen läpi polkeminen kävi todellakin kuntoharjoituksesta, semminkin kun harhailureiteistä ja sladittamisesta tuntui tulevan pelin päätavoitetta tärkeämpi ja hauskempi päämäärä.
Tarkkaa tasapainoa ja ajoitusta vaatineiden lajien kuten Ski Jump-mäkihyppypeli ja Rhythm Kung Fu-peli omaksuminen ei käynyt nuorimmille helposti, mutta muutaman harjoittelukerran ja kilpailuhenkisten vanhempien äänekkään sparrauksen myötä hekin pääsivät nopeasti jyvälle lajien saloista.
Siinä kun lapsia tarkkaili, ei voinut kuin ihmetellä miten nopeasti lapset ymmärsivät pelimekaniikat ja pystyivät ottamaan ohjaimilla ja pelilaudoilla pelit haltuunsa. Asia, joka tuntui huomattavasti vaikeammalta pelaavien vanhempien ollessa vuorossa. Orson Scott Card ja Ender tulivat välittömästi mieliin. Siinä missä poikia kiinnostivat enemmän “miesmallin” mukaiset pelit, tuntuivat tytöt tykkäävän eritoten Bird’s Eye- räpyttelypelistä, jossa käsiä vatkattiin kuin kolibrit konsanaan ja leijailtiin helinäkeijumaisesti taivaalla.
Jo aiemmin kesällä julkaistu Wii Sports Resort -pelikokoelma ja Motion Plus-ohjain olivat myös esillä. Kokoelman peleistä miekkailu yltyi poikapareissa sellaiseksi riemunkiljahdusten värittämäksi huitomiseksi ja kohkaamiseksi, että meidän vanhempien piti olla jatkuvissa tarkkailuasemissa taulutelkkareiden täystuhon välttämiseksi. Pojilta katosi täysin paikantaju ja oli pienoinen ihme, että suuremmilta vaurioilta vältyttiin.
Olipa kerrassaan hauska peli-ilta, mutta ei ihan joka ilta tuollaisia.
Nintendoa maahantuovan ja markkinoivan Amo Oy:n mukaan Wii Fit Plus + tasapainolauta paketin markkinahinta asettunee 129€ tienoille ja Wii Fit Plus -peli yksin tulee maksamaan noin 29€. Kuluttajahinnan määrittelee lopullisesti kuitenkin aina pelien jälleenmyyjät.
