Nykypäivänä lähes jokainen meistä omistaa digikameran tai ainakin kännykästä löytyy jonkin sortin kameratoiminto. Tämä on aiheuttanut sen, että jokapäiväisistä hetkistä tulee entistä herkemmin otettua muistoksi kuvia, joita voi sitten esitellä myöhemmin suoraan kameralta tai lataamalla nettiin esim. facebookin kaltaisille sivustoille.
Nykypäivän valokuvaus on siis äärimmäisen helppoa verrattuna esim. 90-luvun alkupuoleen, jolloin digitaalinen kuvaus oli vielä harvojen herkkua. Tavallinen kaduntallaaja joutui ostelemaan filmirullia ja jännitti sitten loman jälkeen, että tuliko niistä lomakuvista nyt sitten yhtään mitään. Jos äskeinen lause herätti sinussa ajatuksen, että olihan se ennen hankalampaa mutta kuinka digikamerat sitten saivat alkunsa, kannattaa sinun lukea artikkeli loppuun.
Maailman ensimmäinen digitaalinen kamera valmistui joulukuusssa 1975. Kameran luonut Kodakin insinööri Steve Sasson aavisti että oli ehkä luonut jotain, jolle löytyisi tulevaisuudessa markkinoita. Kamera oli kooltaan hieman leivänpaahdinta suurempi ja se kykeni nykymittapuulla perin vaatimattomaan 0,01 megapikselin erottelukykyyn, eli kooltaan 100×100 pikselin kuviin.
Kamera tallensi ottamansa kuvan kojeen kyljessä näkyvälle kasetille. Yhden kuvan kirjoittaminen nauhalle kesti 23 sekunttia, joten kovin vauhdikkaita testikuvia ei laitteella kyetty ottamaan. Itse kamera koostuu kolmesta pääosasta. Linssitekniikka on Kodakin elokuvakamerasta, kuvan lukee nykykameroissakin käytetty CCD-kenno ja Motorolan ADC (Analog to Digital Converter) vastaa analogisen kuvan muunnosta digitaaliseen muotoon.
Kuva voitiin lukea kasetilta televisioon kytketyn tietokoneen kautta. Yhdelle kasetille mahtui yksi mustavalkoinen still-kuva ja kuvan luku tietokoneen kautta tv-ruudulle kesti 23 sekunttia, joten kovin käytännöllisestä järjestelmästä ei voitu puhua. Digitaalisen valokuvauksen perusta oli luotu mutta 70-luvun teknologinen taso ei mahdollistanut vielä digikameran läpimurtoa maailmanlaajuisesti.
Seuraava tekninen läpimurto tapahtui 1988, jolloin esiteltiin Fuji DS-1P. Se oli ensimmäinen ns. oikea digikamera, sillä se tallensi otetut kuvat 16 MB:n irrotettavalle SRAM muistikortille. Muistikortti oli kehitetty yhdessä Toshiban kanssa ja osaltaan muistikortille mahtuvien kuvien määrää lisäsi JPEG- ja MPEG-standardien käyttöönotto samana vuonna.
Ensimmäiset digikamerat olivat ammattilaiskäyttöön suunnattuja suurelta osin kalliin hinnan vuoksi ja ensimmäinen myyntiin asti päässyt nykyaikainen digikamera oli Kodak DCS-100. Vuonna 1991 markkinoille tullut kamera sisälsi 1,3 megapikselin kennon ja hintaa laitokselle kertyi n. 25 000 dollaria.
Laitteen emoaseman näytöltä pystyi katsomaan otetut kuvat heti ja mm. laitteen akut oli sijoitettu olalla kannettavaan laatikkoon. Ammattikäytöön suunnattuna laitteen suuri koko herätti huomiota, missä sen kanssa kuljettiinkin, joten paparatsitoimintaan se siis ei ollut omiaan.
Kuten tiedetään, on kamerateknologia tämän jälkeen kehittynyt huimasti niin hinnan, tarkkuuden kuin kannettavuudenkin osalta. Kehitys on siis seuraillut monesta muustakin laitteesta tuttua kaavaa epäkäytännöllisestä ja tehottomasta hilavitkuttimesta helpoksi ja monikäyttöiseksi laitteeksi. Digikamerat eri muodoissaan ovat tulleet käyttäjilleen niin jokapäiväiseksi asiaksi että monikaan ei tule ajatelleeksi, kuinka nuoresta tekniikasta onkaan kyse.
Miten on, milloin sinä ostit ensimmäisen digikamerasi?
Lähteet: wired.com, kristagleason.pluggedin.kodak.com, digicamhistory.com
