Vaikka autoilu ja autot olivat 1900-luvun alkupuolella vielä varsin harvinaisia, oli aikakauden herrasmiehillä ja  edistyksellisimmillä naisilla edessään samat haasteet kuin nykyautoilijoilla; automobiililla tuli päästä paikasta A paikkaan B ja mielellään eksymättä.

Nykypäivänä yleisin ratkaisu on GPS-laitteiseen turvautuminen ja jos palaamme historiassa niinkin kauas kuin 90-luvulle, muistuu mieleen massiiviset taiteltavat tiekartastot. Moni vanhempi tienkäyttäjä saattaa käyttää näitä tiekarttoja vielä tänä päivänäkin ja se onkin varsin luotettava suunnistuskeino, joskin hieman työläämpi kuin uudet menetelmät.

1920-luvulla kehiteltiin ensimmäiset laitteet, joita voidaan kutsua eräänlaisiksi navigaattoreiksi. Yllä oleva ”Ranteessa kulkeva tie-indikaattori” vuodelta 1927 oli yksi yritys helpottaa satunnaisen kulkijan matkaa Englannin maaseudulla.

Laite koostui pienistä karttarullista, joihin oli piirretty reittejä eri kaupunkien välillä. Autolla ajettaessa tuli kuljettajan pitää itsensä kartalla nuppeja kääntämällä ja jos mieli muuttui kesken matkan ja päämäärä vaihtui, ujutettiin laitteeseen sisään uusi rulla josta löytyi numeroitu liittymä tieltä jolla parhaillaan oltiin ja uusi päämäärä.

Tämä varsin steampunk-henkinen keksintö ei koskaan ollut suuri kaupallinen menestys. Laite kyllä vapautti kuljettajan suurista taiteltavista karttalehdistä, mutta toi mukanaan ison kasan pienempiä karttarullia joiden käyttäminen oli vielä hankalampaa kuin perinteiset kartat.

Eräänlainen edistysaskel oikeaan suuntaan tapahtui 1930-luvulla, jolloin maailmalle esiteltiin järjestelmä, joka oli asennettu kiinteästi autoon.

Tämä mahdollisti mm. sen, että karttanäkymä pysyi koko ajan ajantasaisena kiitos trippimittariin kytketyn kaapelin joka liikutti karttarullaa samaan tahtiin auton liikkeiden kanssa. Järjestelmä kärsi samasta heikkoudesta kuin aiempi ranneversio, eli vaikka kartta nyt liikkuikin auton kulkiessa niin se ei osannut varoittaa esim. eksymisestä väärälle tielle.

Laitteessa oli toki manuaalinen ohitus ja karttaa pystyi selaamaan eteen ja taaksepäin ja siten oli mahdollista päätellä, missä  liittymässä  ja kuinka monta kilometriä sitten oltiin lähdetty väärään suuntaan.

Samankaltaista paperirullaan perustuvaa järjestelmää käytetään vielä tänä päivänäkin esim. moottoripyörillä ajettavissa ralleissa, joissa rullattu kartta toimii kuljettajan kartturina näyttäen etukäteen mutkat, hypyt ja mahdolliset vaaralliset paikat.

Lähteet: divinecaroline.com, dailymail.co.uk, boredpanda.com

Edellinen artikkeliAirbag liivit hevosmiehelle, miksi ei myös jalankulkijalle?
Seuraava artikkeliSharp esittelee oman tablet-tietokoneen syksyllä, kenties 3D-näytöllä