Kreikan kirjallisten merkintöjen perusteella käytiin pitkän aikaa keskustelua olivatko Kreikan ja Rooman ajan marmoripatsaat värillisiä. Vihdoin 1900-luvun lopulla lähes 20 vuoden tutkimuksen jälkeen arkeologipariskunta Vinzenz Brinkmann ja Ulrike Koch-Brinkmann todistivat että patsaat todellakin olivat värillisiä, ja käytetyistä pigmenteistä päätellen jopa räikeitä! Värilliset patsaat ovat kiertäneet näyttelyitä ympäri maailmaa vuodesta 2003 Bunte Götter / Gods in Color -näyttelyssä.
Tässä on monelle varmasti sulattelemista, sillä etenkin renessanssiajalla Euroopassa panostettiin suuresti puhtaan valkean marmorin estetiikkaan. Marmoria valkoisessa puhtaudessaan ja kauneudessaan on tämän jälkeen nähty ympäri maailmaa taidekulttuurissa.
Brinkmann ja Koch-Brinkmann ovat käyttäneet toistakymmentä vuotta selvittääkseen alkuperäiset värit vanhoista marmoripatsaista. Pigmentit ovat orgaanisia, usein kasveista saatuja keltaisia, punaisia ja sinisiä sävyjä. Eivätkä värit olleet hillittyjä vaan räikeitä. Sen aikaiset ihmiset halusivat ilmeisesti iloita jumaltarujensa värikkyyttä myös patsaissaan. Toisaalta etenkin kirkkaat sinisen ja purppuran sävyt olivat kalliita valmistaa ja kuvastivat vaurautta. Köyhemmät eivät näitä värejä edes saaneet lain mukaan käyttää.
Alkuperäisten värien selvittämiseen on käytetty mm. röntgensäteitä, infrapunaspektrometriä sekä ultraviolettivaloa. Patsaiden pinnassa on edelleen jäämiä käytetyistä väreistä. Värit ovat olleet paikallaan useamman sadan vuoden, mutta ilmasto, eroosia, taistelut ja muut ovat kuluttaneet ne ajan mittaa pois.
Pronssipatsaat eivät olleet väreissä, vaan niitä koristivat jalokivet sekä erilaiset metallit. Mainittakoon, että Brinkmannin esitellessä kirkkaat värit patsasreplikoissaan ensi kertaa ne saivat tyrmäävän vastaanoton. Vasta pitkäaikainen näiden värien kulumisen prosessin seuraaminen todistivat, että alkuperäiset värit todellakin olivat kuten Brinkmann oli esittänyt.
Lähteet: Ancient Origins, moco-choco, Gods in Color
