”Tämän kirjan tarkoitus on tutustuttaa kaikkiin ihmisluonnon ominaisuuksiin ja mahdollistaa näiden ominaisuuksien päätteleminen miehissä, naisissa ja lapsissa kaikkialla maailmassa.” Näin alkaa Vaughtin käytännön luonteenlukukirja (Vaught’s Practical Character Reader).
Frenologia on näennäistiedeoppi, jonka mukaan ihmisen persoonallisuus voidaan nähdä kallon muodoista (”kuhmuista”). Frenologia todettiin puoskaroinniksi 1900-luvun alkupuolella. Frenologian kehitti saksalainen psykologi Franz Joseph Gall vuonna 1796. Hän arvioi mm. ”mulkosilmäisten” opiskelijoiden menestyneen opinnoissa muita paremmin. Tästä hän päätteli silmien takaisten aivojen osien pullistaneen päätä.
Ihmisen persoonallisuuden piirteet liitetään frenologiassa tiettyihin aivoalueisiin: Mitä suurempi aivoalue on, sitä merkittävämpi tämän alueen edustama piirre on ihmisen persoonallisuudessa. Aivoalueen suuruus taas heijastuu kallon pintaan, jonka muodoista persoonallisuutta pystytään analysoimaan.
Vastaavanlainen tiede tunnettiin myös antiikin Kreikassa. Aikoinaan frenologia oli akateemisesti arvostettu, ja vaikka se nykyään merkitäänkin pseudotieteeksi, frenologiasta löytyy tiettyjä yhtäläisyyksiä nykyaikaiseenkin aivotutkimukseen: Myös siinä tietyillä aivoalueilla ajatellaan olevan erityisiä toimintoja ja vaikutuksia.
Ohessa otoksia kirjasta, koko 266-sivuisen teoksen voi lukea osoitteessa: https://archive.org/details/vaughtspractical00vaug.
Melkoisen tarkaa ihmisluonteen määristystä kallonmuotojen perusteella. Liekö ollenkaan yhteyttä totuuteen, on mahdoton sanoa. Joka tapauksessa yli sadan vuoden ajan tunnettu tiede, jota on arvostettu kovissakin tiedepiireissä. Näillä mentiin monessa psykologisessa testissä ja varmaan työhaastattelussakin.
Lähteet: Wikipedia frenologia, Archive.org: Vaught’s practical character reader
