Jimi Hendrix tunnetaan omanlaatuisesta kitaraäänimaailmasta. Yksi tekninen tekijä on ”väärinpäin” oleva kitara, toinen kitaraefektit ja vahvistimet. Tärkein on tietenkin artistin valinta näistä. Hendrixiltä kuulostava kitara on kuitenkin melko helppo toteuttaa.
Hendrix oli vasenkätinen ja soitti monasti oikeakätisen Stratocaster-kitaraa. Tässä oli vain käännettu kielet päinvastaiseen järjestykseen. Seurauksena matalin kieli oli pisimpänä viristykoneistosta ja korkein kieli lähimpänä. Tämä vaikutti mm. sustainiin eli siihen kuinka kauan kieli soi. Bridge pickup oli vastakkaisessa kulmassa kieliin kuin tavallisesti. Hendrix myös käytti kierrekaapelia, joka mahdollisesti sen aikaisessa laadussa leikkasi korkeita ääniä ja teki sävystä lämpimämmän. Kitaran viritys oli Eb eli puoli askelta matalampi kuin mitä perusviritys. Myös kielisetti oli kustomoita ja mm. G-kieli oli kevyempi.
Vahvistin oli usein Marshallin putkivahvistin, josta syntyi hyvå särö. Keikoilla Hendrixin kerrotaan yleensä laittaneen vahvistimesta nupit täysille ja käyttäneen kitaran volumepotikkaa äänenvoimakkuutta hallitakseen.
Pedaalit olivat seuraavat: Dallas-Arbiter Fuzz Face, Vox Wah pedal, Octavia (designed by Roger Mayer), Shin-ei or Univox Univibe. Mainittakoon, että uran alkuvaiheilla Univibe ei ollut vielä mukana.
Fuzz-pedaali oli ketjutettu ennen Wah wah -pedaalia – Yleensä nämä ovat toisin päin. Ääni on melko erilainen järjestyksestä riippuen. Tämä on oleellista, sillä esimerkiksi Bossin multiefektipedaaleissa ei saa tällaista järjestystä.
Oheisella videolla esitellään hyvin Hendrixin efektiketju:
https://www.youtube.com/watch?v=7wcqO-X0FFE
Lisätietoa Hendrixin äänimaailman toteuttamisesta nykyisin saatavilla efekteillä oheisesta linkistä: Reverb.com
Ensimmäinen fuzz-pedaali tuli markkinoille 1966. Aiemmin vastaavia ääniä oltiin saatu rikkinäisistä komponenteista ja vaurioituneista kaiuttimista. Aiheesta lisää wikipediassa.
Uni-Vibe-pedaali on mielenkiintoinen kehitelmä. Siinä valo syttyy ja sammuu ja valosensorit muuttavat ääntä tämän mukaisesti. Lisää aiheesta oheisesta linkistä.
Kitaraääntä voi tutkailla hyvinkin analyyttisesti tässä vuoden 1970 Atlantan keikan taltioinnissa, jossa kuuluu vain kitara. (Jimi Hendrix – All Along the Watchtower GUITAR only):
Siitä ei ole tietoa, mihin viritystasoon Hendrix viritti kitaransa, mutta noihin aikoihin se ei välttämättä ollut tarkka A=440Hz.
Kitara käteen ja menoksi!
Lähteet artikkelissa.
