Sanat kuten häivepommittaja ja tutkassa näkymätön tuovat useimmille mieleen nykyaikaisen huipputeknisen sodankäynnin. Ajatus lentokoneesta jota tutkat eivät pystyisi havaitsemaan on kuitenkin lähes yhtä vanha kuin ensimmäiset tutkajärjestelmät. Ensimmäisen kerran maailma sai todistaa kattavan tutkaverkoston tehokkuuden tositoimissa vuonna 1940, jolloin Brittein saaret onnistui säilyttämään ilmaherruuden kotimaansa yllä ylivoimaista vihollista vastaan.
Ilmataistelu, joka jäi historiaan nimellä The Battle of Britain ja joka päättyi voittamattomana pidetyn Saksan sotakoneiston tappioon, osoitti sen että tehokkaalla johdolla ja voiman keskittämisellä voidaan pysäyttää helposti määrällisesti ylivoimainen sotajoukko. Brittien sotajohdon apuna oli tuohon aikaan maailman edistyksellisin tutkajärjestelmä, joka pystyi havaitsemaan korkealla lentävät koneet jo kanaalin toisella puolella miehitetyn Ranskan yllä ja Saksalaisia pommikonelaivueita vastaan voitiin jo hyvissä ajoin lähettää hävittäjiä torjumaan hyökkäystä. Järjestelmän tehokkuudesta kertoo omaa kieltään se, että koko sodan aikana Saksan ilmavoimat menettivät Englantia vastaan käydyissä taisteluissa yhteensä 2265 konetta, 2000 lentäjää ja lisäksi 2600 lentäjää raportoitiin kadonneeksi. Raskaita tappioita kärsittyään Saksan sodanjohto päätti siirtää Britannian miehityksen myöhemmäksi.
Saksan ilmailuministeriä ja ilmavoimien komentajaa Hermann Göringin taistelun lopputulos ei miellyttänyt, mikä varmasti osaltaan selittää sen, miksi artikkelissa esiteltävästä Horton Ho 229 pommikoneprojektista tuli hänen henkilökohtainen suosikkinsa.
(22 arviota, keskiarvo: 4.41/5)
(37 arviota, keskiarvo: 3.86/5)
Keskustelua juuri nyt