Arvostelu: NHL 12

EaSportsin tarjoama elektronisen talviurheilun ilonaihe ei taaskaan tuottanut pettymystä jääkiekon ystäville. Uusia parannuksia on tullut roppakaupalla ja ongelmista joista foorumeilla turistaan on otettu opiksi. Suurimpana muutoksena on tullut maalivahtipeli. Maalivahti on kuin kuka tahansa muu pelaaja eli ottaa iskuja vastaan ja myös jakaa niitä. Enää ei voi luistella maalille maalivahtia kohti ja toivoa automaattisen kiekonohjauksen tekevän loput.  Uusitulla systeemillä tällaisesta tilanteesta tulee jäähy ja myllyt käyntiin. Maalivahdit ovat muutenkin kehittyneempiä ja vanhat niin sanotusti helpot maalit eivät ole arkipäivää vaan maalivahdit liikkuvat paremmin ja myös päästävät laukauksia ohitseen.

Aikaisemmasta NHL:stä jäi mieleen bugit joita pelaajat surutta käyttivät, tuntui ettei muita tapoja ollut. Hymyn antaa kasvoille taklauspeli joka on kehittynyt huomattavasti aiemmista peleistä. Isoimmatkin pakit saavat kolhuja kun pienemmät luistelevat vauhdilla päälle. Pelaajien motoriikkaa on kehitetty juuri sen verran mitä uusimmalta odotin, nyt pelaajien taidoilla ja atribuuteilla on väliä. Toivottavasti uudet kokoonpanopäivitykset ottavat huomioon tämän kauden ja kehittävät pelaajia siihen suuntaan miten kaudella ovat pelanneet.

Suuria ongelmiakin uudessa versiossa on. Ensimmäistä peliä pelaillessani kuvaruutu jähmettyi paikalla ja äänistä kuuli kun vastustaja pelasi normaalisti. Näitä kuvaruudun jäätymisiä on tapahtunut useille ystävilleni. Harmillisena pidän myös ettei Easports ole vieläkään kehittänyt xbox live -pelaamiseen Fifasta tuttua yhteyspalkkia (tästä palkista siis huomaa minkälainen yhteys on vastustajalla). Muuten Nhl on taas onnistunut ja saanut melkeinpä ehjän kokonaisuuden tulille.

Kouluarvosanalla 9/10. Suosittelen.

Arvioi jutun mielenkiintoisuutta
1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (26 arviota, keskiarvo: 2.35/5)

Hilavitkutin testaa – Logitech M570 langaton pallohiiri

logitech-m570

Kuten kuvasta näkee, kyseessä ei ole aivan normaali hiiri. Pallohiiri on periaatteessa vanhanaikainen kuulahiiri, joka on käännetty ylösalaisin. Palloa pyöritetään sormella, eikä liikuttamalla hiirtä pöydällä, joka vähentää merkittävästi ranteeseen kohdistuvia rasituksia. Vielä 90-luvulla tällaiset pallohiiret olivat jokseenkin yleinen näky, mutta optisten hiirten saapuminen markkinoille romahdutti pallohiirten käyttäjämäärät. Uudet pallohiiretkin ovat optisia, mutta niistä löytyy edelleen likaa keräävä kuula. Pallohiirissä pyöritettävä kuula makaa laakereiden päällä ja kaikki sormesta kuulaan jäänyt lika kiinnittyy ajanmyötä laakereihin, joka hidastaa pallon liikkeitä.  Pallohiirissä ongelmaa korostaa sormien alhainen lihasvoima, jonka takia rasvan ja pölyn kerääntyminen laakereihin huomaa todella helposti. Arvioisin, että likaisen ja juuri putsatun hiiren ero vastaa noin 30% muutosta hiiren herkkyydessä. Tämän takia hiiren laakerit ja kuula pitää putsata viikon tai parin välein.

Hiiren mukana toimitetaan Logitechin Unifying-vastaanotin, joka mahdollistaa useamman Logitech laitteen käytön yhdellä vastaanottimella. M570 hiirestä löytyy perinteisten nappien lisäksi pallohiirissä harvinainen vieritysrulla, sekä edellinen- ja seuraava-painikkeet. Nappeihin liitetyt toiminnot voi muistakin Logitechin hiiristä tutun SetPoint-ajuriohjelmiston avulla. Nappien sijoittelu on on hyvä ja klikkausäänet ovat riittävän hiljaiset. Muotoilultaan M570 on hyvin lähellä perinteistä hiirtä, niin hyvässä kuin pahassakin. Hiiri on tuntuu kädessä todella hyvältä, mutta pitkän aikavälin ergonomiaa en ole valmis kehumaan. Muotoilu on niin lähellä perinteistä hiirtä, että ranne vääntyy epäergonomiseen vaakatasoon, eikä pysy luonnollisessa käyttöasennossa. Logitech olisi voinut mielestäni ottaa oppia esimerkiksi Microsoftin Natural Mousen muotoilusta, jossa koko hiiri on selvästi kallellaan. Virran M570 ottaa yhdestä AA-paristosta ja myyntipakkauksen mukana tulee Duracellin valmistama paristo. Langattomuus on mielestäni pallohiiressä lähes turha ominaisuus, koska sehän on aina paikallaan. Logitechin SetPoint-ohjelmiston ennuste akunkestosta on kirjoitushetkellä 520 päivää eli eipä langattomuudesta varsinaista haittaakaan ole. Langattomuus on tosin tainnut nostanut hiiren hintaa, sillä myyntihinta on noussut yli 60:n euroon.

m570-2

Yleiskäyttöön pallohiiret ovat hyviä, kunhan käytössä ei tarvitse tehdä tarkkoja liikkeitä. Netinselailu ja tiedostojen siirtely paikasta toiseen onnistuu vaivatta. Sormen liikeradat ovat vaan tietyllä tavalla suhteellisen rajatut verrattuna kokonaiseen käteen. Pallohiiren käyttöä voisikin verrata hiiren käyttöön, jos voisi liikuttaa ainoastaan rannettaan. Oma tapani käyttää pallohiirtä on pyöräyttää pallo vauhtiin ja antaa sen rullata vapaasti kunnes kursori on siirtynyt näytön laitaan, jonka jälkeen siirryn kursorin sijainnin hienosäätön. Tämän tavan heikkous tarve pitää hiiren herkkyys varsin korkeana, joka vaikuttaa pienten nappien painelua ruudulla. Esimerkiksi WinAmp miniplayerin käyttö on aluksi melkoista tuskaa pallohiirellä.

Olen käyttänyt pallohiiriä nyt useamman vuoden ajan, mutta tälläkään käyttökokemuksella en koe niiden olevan tarpeeksi hyviä pelikäyttöön. Pallon liikuttaminen yläsuuntaan sormella on aivan liian hidasta ja epätarkkaa, joten räiskintäpeleissä saa unohtaa kaikki haaveet menestyksestä. Useissa pallohiirissä ei ole ollenkaan hiirenrullaa, mutta useimmat pelit suunnitellaan pelattavaksi perinteisellä rullahiirellä. Strategiapelit joissa kameran sijainti muutetaan hiirenrullasta on usealla pallohiirellä lähes mahdottomia tämän takia. Logitech M570 pitäisi siis soveltua muita pallohiiriä paremmin peleihin jo pelkän rullan takia. Itse olen kuitenkin ottanut kaiken hyödyn irti nykypelien lähes universaalista Xbox 360-padituesta eli aina pelinkäynnistyessä, siirryn suosiolla pallohiirestä padiin. Räiskintöjen nettipeleissä padilla pärjääminen olisi lähes yhtä toivotonta kuin pallohiirellä, joten niitä varten on pakko ottaa perinteinen hiiri käyttöön. Logitechin SetPoint-ohjelmisto tukee onneksi useampaa yhtäaikaista hiirtä, jonka takia oma järjestelyni tarkkuutta vaativiin peleihin on pitää Logitechin MX518 ja M570 hiiriä kiinni tietokoneessa yhtäaikaa. Langattomuuden ansiosta M570 on helppo siirtää sivuun pelisession ajaksi ja SetPoint-ohjelmisto osaa muuttaa hiiren asetukset lennosta MX518 profiiliin ja takaisin.  Tästä on se etu, että ranteeseen kohdistuvat rasitukset rajoittuvat lyhyisiin pelisessioihin.

Logitech M570 on liittyy ehdottomasti pallohiirten parhaimmistoon ja muotoilusta takia se on varmasti hyvä valinta varsinkin perinteiseen hiireen tottuneille käyttäjille. Mikäli rannetta on särkenyt tai vietät suuren osan päivästä tietokoneen edessä, suosittelen siirtymistä pallohiireen. Oma ranteeni vääntyi epämiellyttävään asentoon joitain vuosia sitten, josta seurasi toistuva särky hiirikäden ranteessa. Siirtyminen pallohiireen ja PowerBall -gyroskooppipallon käyttö on hävittänyt rannekivut täysin. Useamman vuoden pallohiiren käytön jälkeen perinteisen hiiren käyttö tuntuu jopa vaivalloiselta, kun pitää pitää liikuttaa koko kättä, eikä vaan sormea.

Arvioi jutun mielenkiintoisuutta
1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (9 arviota, keskiarvo: 2.11/5)

Hilavitkutin testaa – Resistance 3

Resistance 3

Resistance pelisarja on aiemmin Ratchet & Clank pelisarjan luoneen Insomniac studion yritys luoda nykyään tasoloikkia paljon paremmin myyvä räiskintäpeli. Resistancen ja Ratchet & Clankin välillä onkin paljon yhteistä esimerkiksi aseiden määrässä ja tyylissä. Resistance sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, jossa Chimera muukalaiset ovat hyökänneet maahan 50-luvulla.  Aiheesta on otettu kaikki irti aseita suunnitellessa, sillä arsenaalista löytyy esimerkiksi seinien läpinäkevä ja ampuva kivääri.

Yksinpelin juoni jatkuu edellisen pelin lopusta, eikä pelisarjan aiempia tapahtumia selitetä käytännössä ollenkaan.  Sen verran tapahtumia kuitenkin selitetään, että pelaajalle selviää miksi pelin päähahmo on vaihtunut aiempien osien Nathan Halesta Joseph Capelliin. Peli alkaa Havenin kaupungista, jossa uusi päähahmo Capelli perheineen asuu. Samassa kaupungissa asuu myös tohtori Malikov, joka on löytänyt ratkaisun Chimera muukalaisten lyömiseen. Tohtorin pitää kuitenkin päästä chimeroiden valtaamaan New Yorkiin toteuttaakseen iskunsa Chimeroita vastaan. Alun tapahtumien jälkeen Capelli ja Malikov aloittavat matkansa Yhdysvaltojen halki. Pitkän matkan varrella on useita eri pysäkkejä, joka tuo mukavasti vaihtelua pelin kenttien välille.

Aseet ovat aina Insomciacin pelien sydän ja tässä pelissä niissä on vielä kaksi eri tulitustilaa. Esimerkiksi bullseye-kivääri ampuu normaalisti suoraan, mutta sillä voi ampua myös jäljitysluodin, jota loput luodit pyrkivät seuraamaan. Lentävät viholliset ovat normaalisti melko turhauttavia padilla pelatessa, mutta bullseye-kiväärillä ne hoituu helposti. Ampumalla jäljitysluodin kiinni viholliseen sen laskeutuessa hetkeksi, voi niitä ampua täydellisellä tarkkuudella ilmalentojenkin aikana. Resistancen pelauksessa onkin suurelta osin kyse tilanteeseen sopivan aseen valinnasta. Ase valikoidaan aserinkulasta ja peli pysähtyy vaihdon ajaksi eli aseita on kätevä vaihdella kesken tappelun ilman pelkoa turhista kuolemista. Uudistuksena aseet kehittyvät paremmaksi käytön myötä. Päivityksien mukana aseisiin tulee esimerkiksi räjähtävät luodit tai parempi kiikaritähtäin. Minulla päivitykset tulivat vaan jatkuvassa käytössä olleisiin aseisiin eli kaikkia pelin aseita ei yhden läpipeluun aikana kerkiä päivittämään. Päivitysten vaikutus on kuitenkin niin pieni, ettei aseet muutu turhaksi vaikka päivityksiä ei saisikaan aseiden vähäisen käytön takia.

Resistance 3

Erilaisten aseiden lisäksi Resistance 3 pyrkii erottumaan muista räiskintäpeleistä luopumalla suojan takana palautuvasta terveystasosta ja kahden aseen kantorajoituksesta. Palautuvan energian poistamisesta en oikein pidä parista eri syystä. Muuten toimiva ratkaisu nimittäin aiheuttaa peliin ikäviä vaikeustasopiikkejä. Pomotappeluissa maasto on täynnä energiapaketteja ja ammuksia. Pelin “zombieosuudet” taas ovat selvästi muuta peliä vaikeampia, koska “muukalaiszombiet” eivät tiputa energiapaketteja. Toinen ratkaisun luoma ongelma on ajoittaiset immersion täysin rikkovat loputtomat tarvikelaatikot. Näistä tarvikelaatikoista saa loputtomasti panoksia tai energiaa, kunhan laittaa laatikon kannen kiinni välillä. Tällaiset tarvikelaatikot tosin rajoittuvat pelissä pariin tilanteeseen, joissa suojellaan tiettyä pistettä pidemmän aikaa.

Vaikeustasopiikkien lisäksi pelin viimeistely jättää muutenkin toivomisen varaa sillä jäin yksinpelissä useamman kerran jumiin, koska tapahtuvia eteenpäin vievät skriptit eivät lauenneet. Yleisin syy tähän on johonkin kaukaiseen nurkkaan jäänyt vihollinen, joka olisi pitänyt tappaa. Kerran peli kaatui täysin ja ainut vaihtoehto oli konsolin uudelleen käynnistäminen. Tekoälyn taso vaihtelee hyvästä uskomattoman tyhmään. Välillä tekoäly yrittää koukata selustaan, kun taas välillä se heittää polttopullon ja juoksee liekkiin itse. Peliin on tullut jo useampi päivitys testini jälkeen eli nämä ongelmat saattavat olla jo korjattu.

Kokonaisuutena Resistance 3 oli minulle positiivinen yllätys ja itse pidän kolmosta triogian selvästi parhaana pelinä. Valitettavasti peli ei vieläkään osaa hyödyntää vahvuuksiaan riittävän usein. Paras esimerkki tästä on yksinpelin puolenvälin tienoilla kun pelaajan pitää edetä pimeän metsän läpi, joka on täynnä näkymättömiä tarkka-ampujia. Tällaisissa tilanteissa Resistancen asevalikoima tarjoaa keskiverto peliä useampia vaihtoehtoja tilanteesta selviämiseen. Valitettavasti pelin muut kentät eivät hyödynnä pelin vahvuuksia yhtä hyvin. Resistance 3 on ihan hyvä ostos, jos Call of Dutyn vuosipäivitys ei tänä vuonna kiinnosta.

Arvioi jutun mielenkiintoisuutta
1 Tähti2 Tähteä3 Tähteä4 Tähteä5 Tähteä (17 arviota, keskiarvo: 1.24/5)
Amazon.co.uk suosituimmat DVD:t. HUOM! nyt ilmainen toimitus Suomeen kaikille yli £25 tilauksille!