Gekkoliskoa matkimalla seinällä kiipeileviä robotteja

null

Gekkoliskon jaloissa on karvoja, joiden avulla se pystyy kiipeilemään seinillä tai vaikka ikkunalasia pitkin.
Miljoonat karvat jakautuvat päistään erittäin ohuiksi säikeiksi, jotka tarttuvat pinnan mikroskooppisiin epätasaisuuksiin ja molekyylitasolla vaikuttava van der Waalsin voima kiinnittää lisäksi liskon alustaan.

Gekon jalka tarttuu, kun se työntää sitä taaksepäin ja irtoaa helposti eteenpäin vedettäessä.

Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa on jo vuosia kehitelty gekkoliskon jalkakarvoja matkimalla materiaalia, jonka avulla ihminenkin voisi kiipeillä seiniä pitkin.

Tuoreessa Newscientistin uutisessa kerrotaan Stanfordin roboteista, mitkä pystyvät kiipeilemään seinillä ja nostamaan yli sata kertaa oman painonsa.

Pienin roboteista painaa vain 20 milligrammaa, mutta kykenee nostamaan 500 milligrammaa painavan paperiliittimen pystysuoraa seinää kiivetessään.

StickyBot-robotti painaa 9 grammaa, yli kilon pystyy kuitenkin kiivetessään nostamaan hän ja 12 grammaa painava μTug kykenee vetämään vaakasuoralla alustalla 24 kiloa painavaa esinettä.

Tartuntapinnassa on runsaasti kumisia, erittäin ohuita karvoja, jotka taipuvat kiinni alustaan paineen alla ja lisäävät tartuntapinta-alaa.

Video

Taipuisa alumiiniakku

null

Stanfordin yliopistossa kehitetty akku latautuu minuutissa ja kestää ainakin 7500 lataussykliä tehon heikentymättä.
2 voltin kennojen kapasiteetti on 70 mAh/gramma.
Anodina alumiini, katodina grafeenivaahto.
Pitkä käyttöikä, nopea lataus ja litiumakkuja halvempi hinta mahdollistaa halvempien sähköautojen valmistamisen.
Jonkin verran autoa paksumpi kaapeli tarvitaan kuitenkin, että esimerkiksi 500 kg/70kWh akkupaketti saadaan ladattua minuutissa.

Video: https://www.youtube.com/watch?v=RWZE2Bh48fM

Lähde: http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/nature14340.html

Syma helikopterit ja muut hurjat radio-ohjattavat RC-lelut Superkauppa verkkokaupasta

Robottikäsi liikkuu ajatuksen voimalla

null

Ehkä vähän yksinkertaistettuna;
Kun ajattelee käden liikuttamista, motorisesta toiminnasta huolehtivien aivosolujen reseptoreihin kiinnittyy muiden neuronien lähettämiä välittäjäaineita.
Solukalvon kanavat avautuvat ja ioneita virtaa ulos, mikä muuttaa solukalvon potentiaalia, mistä syntyvä sähkökenttä voidaan mitata pään ulkopuolelta.

Ensin mitataan mitkä alueet aivoista aktivoituvat, kun testihenkilö ajattelee käden liikuttamista, jonka jälkeen voidaan alueelle sijoitetuille elektrodeille tulevat signaalit muuttaa robottikäden liikkeiksi.
Onnistumisprosentti oli 80, eli ei ihan aina pysty tavaroihin tarttumaan.

Lähde: http://www.eurekalert.org/pub_releases/2015-03/uoh-uoh033115.php