Kristi Morgansen toimii professoriassistenttina Washingtonin yliopistossa Seattlessa. Viimeisen viiden vuoden ajan hän on kehitellyt robottikaloja, nimeltään Robofish. Tällä hetkellä valmiina on kolme kappaletta ja niiden toimintaa testataan ja kehitetään suuressa vesialtaassa. Tarkoituksena on kehittää itsenäisiä robotteja, jotka suorittavat tehtäviä ja kommunikoivat keskenään. Ne nousevat pintaan ainoastaan lähettäessään dataa. Nämä kalat muistuttavat rakenteeltaan oikeita kaloja pyrstöineen ja evineen. Näin liikkuminen on tehokkaampaa ja laitteet eivät herätä kummastusta oikeiden kalojen parissa.

Jatkossa on tarkoitus lähettää vaikkapa joukko näitä itsenäisiä robotteja tarkkailemaan suuria kalaparvia tai saastemassoja merellä. Robofish-kalat voivat mennä sellaisiin paikkoihin, joita muuten olisi vaikea tutkia, kuten monimutkaisiin vedenalaisiin luolastoihin tai jäätikön alle. Tehtävän päätyttyä robotit nousevat pintaan ja välittävät kerätyn datan satelliitin kautta tutkijoille.

Mallia robokalojen toimintaan on haettu kalaparvien toiminnasta. On havaittu, että jos alle kolmasosa kalaparvesta löytää ruoka-apajan, koko parvi suunnistaa paikalle. Myös parven sulavaa liikkumista tutkitaan ja yritetään jäljitellä robottikalaparvissa. Tiedon välitykessä veden alla robottien välillä on vielä ongelmia. Seuraava askel alkukesästä on laittaa robokalat seuraamaan radio-ohjattavaa haita.

Lähde: uwnews.org

Jokainen, jolla on joskus ollut akvaario tietää, että kun akvaarion nurkkaa koputtaa, niin kalat alkavat hakeutua ääntä kohden aterian toivossa. Yhdysvaltojen meribiologian tutkimuslaitos on keksinyt, että samaa ilmiötä voitaisiin kenties soveltaa kalojen kasvatuksessa. Ideana on, että poikasvaiheessa kalat ehdollistetaan siten, että ruokinnan yhteydessä näille soitetaan veden alla tiettyä ääntä. Tietyn äänen kuullessaan kalat oppivat näin hakeutumaan ääntä kohden aterian toivossa - siis täysin samaan malliin, kuin akvaariokalat.  Tällä tavoin ehdollistetut kalat voitaisiin poikasvaiheen jälkeen laskea vapaasti kasvamaan merille, josta ne saataisiin ajan koittaessa palaamaan ja uimaan itse pyydykseen soittamalla näille tuttua ääntä verkon takana.

Epäreilulta tietenkin tuntuu kalojen kannalta, mutta kenties silti inhimillisempää, kuin norjalainen malli, jossa lohet kasvatetaan isoissa katiskoissa aikuiseksi asti. Ainakin ideaan tunnutaan uskovan, sillä projekti on saanut 200 000 Dollaria rahoitusta.

Lähde: www.metro.co.uk

Tällaisen tavallisen toimistorotan jalat, jotka suurimman ojan ajastaan muhivat umpikengissä, keräävät pinnalleen ajan myötä kuollutta ihoa, joka pahimmillaan muodostuva ikäviksi kovettumiksi. Singaporessa sijaitseva Sentosa kylpylä tarjoaa ongelmaan varsin omalaatuista hoitometodia. Hoitometodi nimeltään “Fish pool dip”, eli kala-allas dippi tarkoittaa hoitoa, jossa jalkoja liotetaan altaassa, joka on täynnä ns. turkkilaisia kylpyläkaloja. Hoidon aikana altaassa uiskentelevat kalat näykkivät täällä uitettuja jalkoja, poistaen samalla jalkojen pinnalta kuollutta ihoa.

Hintaa kalajalkahoidolla on kokonaisuudesta riippuen 35 tai 50 Dollaria. Varmasti kutkuttava kokemus.

Kautta: www.popgadget.net

Japanilaisessa Edo-kaudelta lähtöisin olevassa perinteessä karpille juotetaan sakea kohtuullisen suuri määrä. Näin karppi symbolisesti ottaa kontolleen ihmisten onnettomuudet. Tänä vuonna Toyaman Tonamissa 62 ihmistä saavuttivat iän, jolloin tarvitaan sakea juova karppi auttamaan onnettomuuksien varalta.

Osanottajien rukoillessa pitkää ikää ja akateemisia saavutuksia karpit kellottivat vatsa ylöspäin vedessä, kunnes hiljalleen kääntyivät ja jatkoivat matkaansa.

Lähde: mdn.mainichi.jp

Caymansaarilla asusteleva kalastaja nimeltään Dorson Wright bongasi kalareissunsa varrella jotakin kummallista kellumassa meren pinnalla. Veden pinnalla kellui kala, jonka vatsassa oli kalaa itseään selvästi monta kertaa suurempi kala. Hämmentynyt kalamies toimitti löydöksensä paikalliseen ympäristöministeriöön tutkailtavaksi, jossa kala tunnistettiin tavallisesti syvissä vesissä asustelevaksi “Great Swallower” kalalajiksi. En tiedä onko kalalajilla suomennettua nimeä, mutta tuo voisi suoran käännöksen perusteella olla vaikkapa “Suurnielijä”

Tarkemmissa mittauksissa todettiin, että 19 senttimetrin mittainen suurnielijä oli onnistunut nielaisemaan itseään neljä kertaa painavamman, 85 senttimetrin mittaisen kalan. Ilmeisesti kala kuitenkin haukkasi tällä kertaa liian suuren saaliin, sillä suurnielijän vatsa ei kestänyt saalin pyristelyä, vaan repesi auki kohtalokkain seurauksin. Tutkijoita hämmästyttänyt löydös on ilmeisesti kalamaailmassa luokassaan ennätyksellinen.

Lähde: www.caycompass.com

Mainos: Maailman suurin nettipokeri opas, nyt myös suomeksi.

Tutkijat Singaporen yliopistossa ovat onnistuneet siirtämään geenin, joka aiheuttaa värillisen valon loistamisen akvaariokalana yleisesti tunnetun seeprakalan perimään. Tuloksena meduusoista peräisin olevien geenin siirrolle, seeprakalasta on nyt mahdollista hankkia punaisena, vihreänä, tai keltaisena pimeässä loistavia versioita akvaarioiden asukeiksi. Tutkjoiden luoma uusi, pimeässä loistava kalalaji on saanut nimekseen Glofish. Lajista löytyy lisätietoa “tuotteen” kotisivuilta osoitteesta www.glofish.com

Kalannahka on nykyään kova sana muotimaailmassa. Siitä valmistetaan laukkuja, kenkiä ja nyt myös rintaliivejä. Suosittu kala on trooppinen tilapia. Sen nahka on tarpeeksi kestävää. Nämä kalannahka rintaliivit esiteltiin muotinäytöksessä Bangkokissa elokuussa. Tekijät toivovat markkinoiden aukeavan Euroopassa ja USAssa.

Lähde: spluch.blogspot.com (kuvia mm. tekoprosessista)

Näinkin yksinkertaisesta voi tehdä tv-ohjelman: Katsotaan, kuinka painavan kalan kissa jaksaa raahata mukanaan.

Tässä on mielenkiintoinen paketti, nimittäin kynän kokoinen teleskooppi-onkivapa. Suljettuna pituutta on 20 senttiä ja avattuna 94 senttiä. Vapa ja kela ovat ruostumatonta terästä sekä alumiinia, ja paketti sisältää kaikki kalastukseen tarvittavat välineet, matoja lukuunottamatta. Tätä pientä pakettia voi sitten kantaa minne meneekin ja välillä aina kalastella. Hintaa $17.95.

Lähde: www.amazon.com

Kansasin osavaltiossa sijaitsevan järven rannalla kävelyllä ollut mies teki omituisen havainnon huomatessaan, että järven pinnalla poukkoili kummallisesti koripallo. Tarkasteltuaan tilannetta tarkemmin, mies huomasi, että pallo oli osittain suuren järvimonnin kidassa, joka uuvuksissaan yritti päästä koripallosta eroon huonolla menestyksellä sukeltamalla.

Avulias ohikulkija yritti aluksi poistaa pallon monnin suusta vetämällä, mutta onnistui vapauttamaan monnin piinastaan vasta puhkaisemalla pallon ja repimällä tämän rieppeet pois kalaparan suusta.

Kalajutun tukena on useita kiertosähköpostien mukana maailmalla kiertäneitä kuvia, jotka vahventavat tarinan todeksi.