Uutisia tekniikasta, ilmiöistä ja hilavitkuttimista
Tällä kertaa maanantai alkaa arvostelulla. Sain pariksi viikoksi kokeiluuni 3D-katselulaitteen Sonylta. Ilmeisesti kyseisten laitteiden markkinoilla on taas pieni kipinä käynnissä, kun Kickstartattu Oculuksen kehittämä Oculus Rift toi oman härvelinsä esille. Sonyn laite ei huomioi pään kääntelyitä (vaikka sitä tulee aina vaistomaisesti yritettyä), mutta tarjoaa elokuvateattereiden materiaaliin nähden varteensa otettavan vaihtoehdon. [Read more...]
(11 arviota, keskiarvo: 3.55/5)
Vaikea sanoa vanhana gillettemiehenä, miten uusin partahöylä käytännössä eroaa vanhemmista tuotteista muuten kuin ajelukokemuksen perusteella. Voihan olla, että uudessa Fusionissa terä liitää poskella vaivattomasti kuin kivennäisvesi hanhen selkää pitkin, mutta lopputulos lienee sama –karvoja on vähemmän kuin niitä oli ennen parranajoa.
Ohiajamisen ja itsensäviiltelyn riski pysyy Fusionissa samana, mihin ei terien tuplaaminen tai triplaaminen auta. Uusimman sukupolven partahöyliin on liitetty myös erillinen tarkkuusterä, jolla ei tosin kokemusteni mukaan onnistu hennoimpienkaan karvojen katkominen. Huomiota kannattaisi terien sijaan antaa enemmän kahvan ergonomialle: tuntuu että höylää ei voisi pitää uskottavasti edes pygmiheimon pienikätisin partaveikko.
Tosin pakko myöntää, että maailmassa, jossa parranajosta on tehdään elämys, ei Gillettenmiehille suunnattu kuorintavoide olekaan yhtään pöljempi keksintö. Vaikka tökötti lienee vahvasti naisille tarkoitetun kintunrapsutteluöljyn serkku, se tuoksuu silti kiistattoman miehekkäältä. Ei siis tarvitse pelätä, että kulkee pitkin kyliä tuoksahtaen vienosti ruusunmarjalle, vaikka onkin kuorinut ihoaan. Tästä siis pisteet. Tuoteperheeseen kuuluva kasvovoide tekee myös yllättävän hyvää ahavoituneelle ja vuosikymmeniä laiminlyödylle kasvojen nahalle. Lisäksi miehinen pakkaus on plussaa ja esim. syntymäpäivälahjana uusi partahöylä ihonhoitotuotteilla höystettynä on aina varma valinta.
(50 arviota, keskiarvo: 2.28/5)
Artikkelin toimitti Toni Gynther-Jokinen
PlayStation 3:lle ilmestyi jatko-osa kolmannen persoonan roolimäiskintäpelille White Knight Chronicles. Kun kuuulin että saan testata peliä, harmitti etten ollut ensimmäisestä osasta koskaan kuullutkaan, miten voisin arvostella kakkososaa? Pelin tekijä on japanilainen studio LEVEL-5 Inc., joka ei sekään ollut entuudestaan tuttu.
Harmitus ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä pelin kannessa komeili teksti: ”Includes fully remastered version of the original White Knight Chronicles”. Tästä siis jäinkin pohtimaan, että voiko tässä nyt puhua yhdestä pelistä vai peli-kokoelmasta? Enivei, kuluttajavinkkelistä katsottuna, kyllä se mieltä lämmittää että yhden pelin hinnalla saakin kaksi.
Peli(t) sijoittuu fantasiamaailmaan, kuningaskuntaan nimeltä Balandor. Koska mukana on alkuperäinen White Knight Chronicles, voi aivan pelin alussa päättää kumman tarinan haluaa pelata. WKC 1 tarinaa ei ole pakko pelata, vaan voi aloittaa suoraan WKC2 tarinan alusta, jonka tarina sijoittuu ajallisesti vuoden päähän ensimmäisestä ja jossa hahmon taso on heti alussa 35.
Molempien tarinoiden päähahmona on nuori maalaispoika nimeltä Leonard. Päähahmoa, ja pitkin matkaa muita mukaan tuppaavia hahmoja, ei voi muokata. Tai no, koska tämä on ’roolipeli’ niin tietysti hahmojen taidot ja varusteet on valittavissa. Taitoja saa perinteisesti kokemuspisteillä ja varusteita rahalla. Mutta jotta mukaan saadaan yksi pelaajan täysin muokattavissa oleva hahmo, niin heti alkuun luodaan pelaajalle avatar: hahmo, joka ei kuulu juoneen, mutta on mukana mättämässä mörköjä neniin.
White Knight on päähenilö Leonardin kanssa sopimuksen tehnyt ’muinainen ase’ – ikäänkuin pullonhenki joka kätkeytyy rautakäsineeseen. Kun White Knight kutsutaan taisteluun, Leonard muuntuu noin kaksin-kolminkerroin isommaksi, ritarin varustukseen sonnustautuneeksi, oikeudenjakajaksi. Tällä isolla (ja huomattavasti voimakkaammalla) hahmolla on sitten hauska liiskata niitä pieniä ihmisiä – tai voihan ne vastustajat olla vaikka kääpiöitä. Mutta jotta taistelut pysyisivät haasteellisina, tulee juonessa vastaan kyllä yhtä isoja pahiksia kuin White Knight itse. Ja toki White Knight-hahmoa voi myös sitten edelleenkehittää, eikä vain niitä ihmismäisiä pelihahmoja.
Peli itsessään on hahmojoukkion liikuttamista kaupungista toiseen, juonenkäänteiden siivittämänä. Kaupunkien välissä on erilaisia maastoja (metsiä, nummia, aavikoita), joissa kussakin on sitten örmelöitä tekemässä matkanteon hankalaksi. Pääsääntöisesti juoni etenee kaupungeissa, ja näissä pääsee myös parantelemaan hahmojaan mm. paremmilla varusteilla.
Tarina ja juoni on monipuolinen, mutta hyvin suoraviivainen, mukana ei ole hirveästi sivuhaasteita joihin voisi eksyä. Pelin kakkososan tarinasta jää paljon saamatta jos ensimmäisen osa tarina ei ole tuttu. Tarinaa viedään eteenpäin runsailla ja näyttävillä välianimaatioilla. Animaatiot on tehty dynaamisesti, eli niin että pelihahmoilla on päällä välianimaatioissakin ne varusteet, jotka niille on taisteluja varten istuttanut.
Grafiikka on terävää ja värikästä, piirrostyyli on japanilaisittain animea. Musiikki ja äänimaailma istuvat hyvin teemaan. Pelituntuma puolestaan on vain kohtalainen, itse en kyllä saanut taistelutilannetta tuntumaan luontevalta pitkänkään pelaamisen jälkeen: taisteluissa pitää jokainen kirveenheilautus valita taisteluvalikosta.
Taistelussa kullakin hahmolla n. 20 slottia, joihin voi kaikenmaailman miekanheilautukset ja tulipallot asettaa. Ja kun pelaa pitkälle niitä tulipallojakin alkaa olla 10 erilaista. Taisteluiden välissä joutuukin turhauttavan usein vaan muokkaamaan taisteluvalikkoa. Ja mitä pidemmälle pelaa, sitä enemmän hahmo osaa: kun kaikki erilaiset miekanheilautukset on hallussa, niin voi alkaa vaikka hiomaan elemental magic:ia. Pian huomaakin osaavansa satoja erilaisia lyöntejä ja taikoja ja niistä pitää valita vain ne parikymmentä soveltuvinta.
Pelimaailma ei ole vapaasti pelattava, vaan pelikentät ovat lineaarisia kuten juonikin, esim. metsä koostuu joukosta polkuja joita pitkin pääsee alueen läpi. Lisäksi, jos käännyt kesken kentän ja päätät palata kentän alkuun niin jo listimäsi örkit ovatkin heränneet henkiin.
Pelissä ei voi pelata pääjuonta netissä moninpelinä, mutta sivujuonia voi pelata nettikaverin avustuksella. Nettitoiminnoissa on myös oman-kylän-rakennus-editori, Georama. Tähän itserakennettuun, Balandor-henkiseen kylään voi rekrytoida hahmoja yksinpelin pääjuonesta ’asumaan’ ja kutsua nettikaverit kylään.
Yhteenvetona, jos animetyyli ja fantasiaseikkailut iskee, on tässä mukava tarina läpikäytäväksi, korjaan, kaksi tarinaa. Tarina ja tunnelma on hyvä ja peli on nätti, mutta pelattavuus hieman tökkii. Tarinaan panostus näkyy myös siinä, että pelistä on tehty myös versio PSP:lle (White Knight Chronicles: Origins), joka ei ole saman pelin porttaus toiseen alustaan vaan ihan oma tarinansa.
(19 arviota, keskiarvo: 2.32/5)
Olen saanut hilavitkuttimen kautta testikäyttöön Nokian pitkään odotetun Nokia E7 puhelimen. Koska kyseessä ei ole ensimmäinen Symbian 3 järjestelmällä markkinoille tuotu puhelin, en itse käyttöjärjestelmää erityisemmin koe tarpeelliseksi esittellä vaan keskityn laitteen muihin ominaisuuksiin. Nykyinen käyttöpuhelimeni on Nokia N8, joten kyseinen puhelin käyttökokemuksineen toimi erinomaisena vertailupohjana.
(37 arviota, keskiarvo: 3.86/5)
Sain jokusen viikkoa sitten testattavakseni Aiptekin jo jonkin aikaa markkinoilla olleen kolmiulotteista kuvaa tallentavan taskukokoisen videokameran. Laite kuvaa tätä videokuvaa 720p-tarkkuudella kahden pienen kameran avustamana. Laitteen näyttö myös toistaa kuvan kolmiulotteisena, jollaisena sitä voi tarkkailla myös ilman laseja, joka herätti luonnollisesti lisäkiinnostusta testattavaa laitetta kohtaan. Laitetta esitellään seuraavalla videolla:
Ensi-ihmettelyn jälkeen päätin videokuvaajan roolissa testata laitetta jonkin uudenlaisen “jutun” löytämiseen kolmiulotteisen tallentamisen kautta. Olen pitänyt laitetta mukanani melko paljon ja aina välillä yrittänyt tallentaa jotain, joka näyttäisi “hyvältä” kolmiulotteisesti tallennettuna. Uskon oikeasti että myös taiteen alalla kolmiulotteiselle kuvalle löydetään lähiaikoina varsin käytännönläheistä hyötyä. Itse tietysti haluaisin olla tässä ensimmäisessä aallossa mukana.
Aluksi tuli tietysti mieleen samat kliseet, joita nähtiin ensimmäisissä kolmiulotteisissa elokuvissa. Olen kävelly käytävillä ja kierrellyt esineitä, joissa on ulokkeita. Laitetta kohti on heitelty popkorneja ja sillä on kuvattu ulos autonikkunasta, kun menopeli on ollut liikkeessä. Kuten arvata saattaa ja elokuvista on havaittu, tämä lähestymistapa tarjoaa vain ohuen lisän kuvalliseen ilmaisuun, joka ei riitä kiinnostamaan alkukohtausta pidemmälle.
Ajatuksena onkin toteuttaa jokin aivan tavallinen video, jonka toteuttaisin normaalisti tavallisella videokameralla kolmiulotteisena siten että tämä ulottuvuus kuvassa ei vaikuta toteutusprosessiin, vaan se laskettakoon ainoastaan uudeksi keinoksi “lisäilmaista” liikkuvaa kuvaa. Lisäksi jokin tapahtuma olisi mielenkiintoista dokumentoida kolmiulotteisella videokuvalla. Siis selkeästi tällaisen kameran käyttäminen ilmaisun tehostamiseen ei voi helposti olla lähtökohtana teokselle. Mutta ulottovuuksia se tuo. Siis yhden lisää tallenteeseen.
Tekniset tiedot:
- HD kamera 1280*720 3D:nä tai 2D:nä
- 5Mpix still kamera 3D tai 2D kuviin
- Kaksi linssiä ja kaksi kuvasensoria.
- Kuvien ja videoiden katselumahdollisuus suoraan laitteen 2,4″ 3D LCD näytöltä – LASEJA EI TARVITA
- Sis. rak. ohjelmisto 3D Youtube lataamiseen ja tiedostojen muuttamiseen siten, että niitä voidaan katsoa miltä tahansa monitorilta 3D lasien avulla (mukana paketissa).
- Liukuva USB -liitin tietokoneeseen liittämiseen ja lataamiseen.
- Sis. rak. stereo -mikrofoni ja kaiutin
- Ladattava Li-Ion akku (noin 1,5 tuntia tallennusta)
Paketti sisältää: Kamera, akku, HDMI kaapeli, USB jatkokaapeli, manuaali (myös suomeksi), 3D lasit, hihna.
Aiptek 3D i2 kamera löytyy myynnistä esimerkiksi Superkauppa.fi verkkokaupasta
(12 arviota, keskiarvo: 3.67/5)
Siitä ei tule musiikkia, ei pihahdustakaan. Siitä tulee valoa. Ja se valo menee lyhyintä tietä suoraan aivoihin. Siksi se ennalta ehkäisee ja poistaa masennusta. 8 minuuttia päivässä riittää.
Näillä sanoilla mainostetaan Valkee Oy:n kirkasvalokuulokkeita, jotka Hilavitkuttimen kautta allekirjoittanut sai testattavaksi. Testihenkilöksi lienen sopiva, sillä kyseiseen tuotteeseen tai kirkasvalon käyttöön kaamosmasennuksen hoidossa en ole ennen tätä päivää tutustunut. Tämän johdosta en omaa myöskään minkäänlaisia ennakkokäsityksiä laitteen tehokkuuden puolesta tai vastaan.
(16 arviota, keskiarvo: 2.06/5)Hilavitkutin sai testattavakseen TEMPUR-Fit-älypeiton. Kyseessä on avaruusteknologiaan pohjaava ihme.
Tempur-markkinointiosaston pamfletti kertoo tästä älypeitteestä seuraavaa: “Peitto on juuri kauppoihin tullut uutuus. Älypeitto on kehitetty säätämään optimaalinen lämpötila hyvälaatuiselle unelle kesät talvet. Peiton päällysmateriaalin ja täytteenä käytetyn untuvan välissä on Temprakon Technology-materiaalia. Yön aikana se varastoi kehon lämpöä ja luovuttaa sitä kehon taas jäähtyessä. Samaa materiaalia hyödynnetään NASAn avaruuspuvuissa. Tuloksena on siis häiriintymätön uni ja virkeämpi olo aamulla.”
Seuraavassa testihenkilömme raportti:
Käyttöönotto oli helppoa. Normaaliin pussilakanaan vähän suuri peitto. Asian kuitenkin selvittiin. Kahiseva miellyttävä ensivaikutelma. Peitettä on kahta eri laatua riippuen käyttäjän huoneilman lämpötilasta.
Testausrupeama oli kaksi viikkoa. Ensimmäinen yö sujui sillä lailla että heräsi kuumuuteen kello 2 aamuyöllä, mutta aamulla olo oli miellyttävä ja uni oli ollut normaalia. Jatkokäytössä havaittiin että peite oli parempi kuin edellinen tavallinen peite, joka oli tavanomaista polypropeenia. Nukkumaan mentäessä aineenvaihdunta hidastuessa tulee testihenkilölle normaalisti viileä. Tempur-peitteellä viileys kesti vain n. 5 minuuttia, ja sitten oli jo mukavan lämmintä. Tempur-peitteessä käy niin että se onkin aika lämmin, kenties joskus liiankin lämmin. Mutta tästä on selvitty siirtämällä hetkeksi sivuun yöllä tai esim. käsi tai olkapää laitettu peiton päälle. Testaaja oli muutenkin uuden peitteen tarpeessa.
Kahiseva tuntuma oli yllätys aluksi kun oli tottunut tavallisiin peittoihin. Se oli yllättävää että peite oikeasti toimi ja keräsi ruumiinlämpöä ja siten välillä oli liiankin kuuma. Kannattaa huomioida, että peitettä käyttää oikein päin, eli siten että puoli jolla on punainen reunaviiva ja etiketti on kehoa vasten.
Peite sopii viluisille ihmisille. Sopii myös moderniin taloon, jossa ilmastointi saatta olla tehokas. Vaikka huoneen lämpötila on tehokkaasti säädelty, on hyvä että peite mukautuu nopeasti käyttäjän ruuminlämpötilaan.
Testihenkilö oli nainen, joka asuu uudessa kerrostalossa. Hän on lämpövaihteluihin reagoiva, jolla on joskus vaikea saada unta. Kahden viikon testin perusteella hän ostaisi peitteen. Suositeltava tuote siis.
(12 arviota, keskiarvo: 4.00/5)
Artikkelin toimitti Toni Gynther-Jokinen
Sony Computer Entertainment Europe tuo kauppoihin Suomessa PlayStation 3 pelikonsoliinsa uuden Move –liikeohjaimen 15.9. Tämä lanseeraus tuo liikeohjauksen myös teräväpiirtopeleihin, kilpailevalla Nintendo Wiillä liikeohjauksesta on ehtinyt nauttia jo useamman vuoden.
Ohjain toimii sisäänrakennetun litium-akun varassa, jota voidaan ladata PlayStation3-normaaliohjaimen tavoin USB-kaapelilla. Ohjain välittää liikkeitään konsoliin ei vain optisesti PlayStation Eye kameraan, vaan myös Bluetoothin välityksellä.
Jotta ohjaimen saa asemoitua kilpailevan konsolin kanssa vertaan Movea törkeästi Wiin Remote-ohjaimeen (jossa on kiinni tarkkuutta lisäävä MotionPlus jatkopala).
(16 arviota, keskiarvo: 3.13/5)
Sulaako iPad? Videolta se selviää:
Tämä lienee jonkinlainen kannanotto Applen alihankkijatehtaiden kemikaalimyrkytyksiä ja räjähdyksiä kohtaan. Mutta itse en jaksanut siitä välittää, kunhan katsoin sulaako vempele. Tähän pitäisi saada sponsori ja tehdä samanlainen sarja kuin “Will it blend?” on tehty. Otettaisiin vaan kaikenlaisia esineitä ja kokeiltaisiin sulavatko ne kuudella kaasupolttimella. Tai kesäinen “Will it grill?” voisi toimia myös! Ja samalla voitaisiin mainostaa grillejä, joissa grillautuu vaikka mikä.
Lähde: www.geekologie.com
(26 arviota, keskiarvo: 2.88/5)Tällä kertaa testattavana on superkauppa.fi:n Falcon View Freestyle -otsanauhakamera. Kameralla on hintaa 49€.
Lue testi linkin takaa.
(15 arviota, keskiarvo: 2.60/5)
Urheiluviikko
Keskustelua juuri nyt